San. trad.
On luonto jylhä, rajumyrsky pauhaa
ja niin synkkä on toiveitteni maa.
Nyt ryöstettynä ompi multa kaikki,
tätä kurjuutta kärsiä mä saan.
Oli mulla ennen pieni kaunis koti,
jossa vanhempani mua hoiteli.
Siellä äiti pikkusiskoani
kehdossansa helli, tuuditti.
Mutta pommitus sen multa poies ryösti,
rajumyrskyt kaatoivat mun kotini.
Lahtareitten luodit isän hengen riisti,
murhe hautaan vei mun rakkaan äitini.
Mun isäin lepää sorakuopas tuolla,
hän on tutkimatta teloitettuna.
Ja äiti raukka nukkuu nurmen alla
rauhallisna uinuu viime untansa.
Heidän haudallensa istutan mä ruusun
ja sen kostutan mä kyynelilläni.
Sitä ruusua ei sortovalta kaada,
sen puolest’ annan vaikka henkeni.
Kerran vielä tullee toisenlainen aika.
Kerran sortovalta vahva lannistuu.
Kansa sorrettu rivinsä kun nostaa
lahtarit ne silloin kauhistuu.
Silloin köyhä kansa niiltä vallan ottaa.
Silloin uusi aika koittaa työläisten.
Silloin poistamme me sortovallan kahleet
ja punaorvon valan vannomme.
Työväenlaulut 