Punikin kirjelaatikko

San. trad.

Suomessa on koittanut taas onnen aika uus.
On lauluilla ja sapuskoilla sama kantavuus.
Vaikkei saada silakoita, voidaan silti ilakoida,
tehdä pikku huomioita, totta tosiaan.
Tässäkin ois tarjona yks iloinen pätkä.
Arkkiveisun tehnyt eräs punikki ja jätkä.
Tästä tykkää Rangelli ja lammassilmä Tanneri,
Mannerheimi, Ryti sekä Waldeni.

Mannerheimin huvilassa oli kokous.
Koko päivän kuului sieltä kiivas sopotus.
Kas heimoaate rakoileepi, polsu yhä vakoileepi,
solttupojat pakoileepi, totta tosiaan.
Kun humpuuki se kansalle jo alkaa olla tuttu,
kas uskonto ja isänmaa on sangen kiero juttu.
Sitä mietti Rangelli, päätä raapi Tanneri,
Mannerheimi, Ryti sekä Waldeni.

Mannerheimi puukostansa kaivoi ruostetta.
Waldeni ja Rangel hörppi Alkon tuotetta.
Ryti haastoi niitä näitä, Björklund muistel Kaanain häitä,
Jahvetti se tappoi täitä. Totta tosiaan.
Kaikkein kultalemmikki on Tanneri, se kettu.
Silmät on kuin lampaalla ja naama niin kuin lettu.
Kas siinä sakki Rangellin, ja totiveikot Tannerin,
Mannerheimi, Ryti sekä Waldeni.

Kun Rangell aukas rommipullon kuului huokaus
ja kenttäpiispan suusta pursui kiitosrukous.
Jeesus kallis hoosianna, älä meille kaunaa kanna,
taivaan kaljaa juoda anna totta tosiaan.
Pyhän hengen voimalla se juttu alkoi luistaa.
Laulan tässä kaikki mitä suinkin jaksan muistaa.
Pullot kantoi Rangelli, ryypyt jakoi Tanneri,
Mannerheimi, Ryti sekä Waldeni.

Milläs tässä kansaa oikein lohdutella voi.
Ol perunatkin mätiä kun kaunis Aatu toi.
Mistä saadaan makkaroita, leipää sekä rusinoita,
sianlihaa meijervoita. Totta tosiaan.
Taivaan manna yksin tässä nyt voi auttaa.
Muuten vinkuu kevättuuli peräsuolen kautta.
Noinpa huokas Rangelli, siihen yhtyi Tanneri,
Mannerheimi, Ryti sekä Waldeni.

Kansanhuolto meitä kyllä koettaa lohduttaa
Ei esivallan sapelia passaa ruostuttaa.
Onhan meillä maitokortit, korvikkeita monet sortit,
Ruotsi hoitaa pikkulortit. Totta tosiaan.
Polsu kyllä Aunuksessa siitä pitää huolen,
että liiat syömärit ne täältä pian kuolee.
Näin se kuiskas Rangelli, päätä nyökkäs Tanneri,
Mannerheimi, Ryti sekä Waldeni.

Mut lehmät sekä kansa voidaan lypsää ehdyksiin,
sellainenkin tyhmyys saattaa tulla tehdyksi.
Kas silloin auttaa selluloosa, romut lumput peltitoosa,
kansa uskoo voittohonsa. Totta tosiaan.
Humpuuki on kansan paras tohtori ja poppa.
Herran armo piisaa vaikka lopussa on soppa.
Silmää iski Rangelli, ryypyn otti Tanneri,
Mannerheimi, Ryti sekä Waldeni.

Luukkosfannin tekohampaat täytyy romuttaa.
Kun uskonto ja isänmaakin siihen hoputtaa.
Riipi Siljan alusvaatteet, mustat niin kuin rosvon aatteet,
isänmaalle lipuks saatte. Totta tosiaan.
Sylvikyllikiltä saimme lahjaks kureliivit,
no risathan ne ovat, mutta sangen fiinit.
Näin se nauroi Rangelli, iloon yhtyi Tanneri,
Mannerheimi, Ryti sekä Waldeni.

Ystävät ja kylänmiehet! Otetaanpas naukku.
Huusi väliin Jahvetti se herrain pikku haukku.
Kun poliisi on portilla ja viinakulta kortilla,
niin asiat on sortilla taas totta tosiaan.
Mut Mannerheimi murjottaa ja puukkoansa koittaa,
”mikä siinä on, kun polsu aina voittaa!”
Siihen kiros Rangelli ja lammassilmä Tanneri,
Mannerheimi, Ryti sekä Waldeni.

Nyt pirttiviljelystä täytyy alkaa harjoittaa.
Suuri isänmaamme kakaroilla kansoittaa.
Kun polsu tappaa entiset nää Muttoset ja Lempiset,
et tuuli vain vie palaset, totta tosiaan.
Ruotsi kyllä lasten kanssa kapaloi ja häärää,
kunhan meillä tehdään niitä tarpeellinen määrä.
Näin se virkkoi Rangelli, Ryypyn kaasi Tanneri,
Mannerheimi, Ryti sekä Waldeni.

Kun kansa saatais käsittämään uusi aate tää.
Niin kyllä kelpais meidän silloin täällä köllöttää.
Lulla kiikkuis aina vaan, kun kansa panis parastaan
ja herrat saisi varastaa, totta tosiaan.
Jonkun vuoden päästä meil ois orjalauma suuri,
meille voisi häämöittää jo paratiisin muuri.
Kädet risti Rangelli, kieltä lipoi Tanneri,
Mannerheimi, Ryti sekä Waldeni.

Mut kansa vaatii rauhaa, sekä voita makkaraa.
Ei muuten pirttiviljelystä voida harrastaa.
Milläs värkkäät kakaroita, ellei saada perunoita
pelkkä innostus ei auta, totta tosiaan.
Aunuksessa harjoistamme varret yhä murtuu,
leskein öljyvahat täällä kotona jo turtuu.
Näin se huokas Rangelli, silmäns pyyhki Tanneri,
Mannerheimi, Ryti sekä Waldeni.

Karjalassa miehiämme liikaa lakoaa,
polsu heidät vähitellen kaikki tuhoaa.
Mistä saadaan tykinruokaa? Mannerheimi yhä huokaa.
Apua oi Adolf tuokaa! Totta tosiaan.
Ei punikkien kanssa auta suutaan soittaa.
Paras ensin miettiä ja sitten vasta koittaa.
Näin se mietti Rangelli. Siihen yhtyi Tanneri,
Mannerheimi, Ryti sekä Waldeni.

Kun minä lempi Pietarissa Tsaarin likkoja.
En tarvinnu mä silloin näitä harmaatippoja.
Mut ei tipat enää auta, loppu tulee jumalauta,
sielu karkaa pärän kautta. Totta tosiaan.
Nois se itki Mannerheimi marsalkka ja tappi.
Kenttäpiispa Björklundkin jo housuihinsa kakki.
Ryypyn otti Rangelli ja lammassilmä Tanneri,
Mannerheimi, Ryti sekä Waldeni.

Vaikka aivot pehmenneet ois aivan liiskaksi,
kuitenkin voi silti päästä kenttäpiispaksi.
Silloin voi kun hyvin tuuraa, pirun elkeet esiin luuraa,
kyllä mamma housut kuuraa, totta tosiaan.
Noinpa sanoi Björklund, tuo herran pieni taimi.
Vaipui sitten tylsyyteen ja tuijotti kuin Kaini.
Silmää iski Rangelli, salaa nauroi Tanneri,
Mannerheimi, Ryti sekä Waldeni.

Nyt Jahvetinkin omatunto saattaa tärähtää,
kun isäntiä haukutaan, niin rakki ärähtää.
Voi Jahvetti, sä pikku haukku, niele pois tää karvas paukku,
ota murheeseesi naukku. Totta tosiaan.
Kas Jahvetti ja valhe käy kuin pylly sekä paita.
Hän hyvä koira muuten, mutta järki turhan kaita
Noinpa kehui Rangelli, siihen yhtyi Tanneri,
Mannerheimi, Ryti sekä Waldeni.

Minu täyty pistää vissii puukko tuppihin,
muuten iske bolsevikki minu nuppihin.
Noin se lausui Mannerheimi, hylkiö ja suuri kelmi
lahtarsuomen paras helmi. Totta tosiaan.
Karjalassa piti koittaa uusi huomi,
mut kaikki hyvä lahtipoika niittää tuoni.
Sitä kiros Rangelli, lammassilmä Tanneri,
Mannerheimi, Ryti sekä Waldeni.

Tulevaisuus synkkä on, en valoa mä nää.
Housuvaaran täitkin viettää korsuelämää.
Ensin tuli voitonhuume, sitten saatiin pilkkukuume,
kura pääsi housuhumme, totta tosiaan.
Jos Adolf raukan kalsongeista ratkee kaulus,
niin meiltä menee Viipuri ja Karjala ja Aunus.
Siihen kiros Rangelli, siihen yhtyi Tanneri,
Mannerheimi, Ryti sekä Waldeni.

Kun ennen muinoin punikit oli ilman pyssyä,
niin helppo oli silloin tehdä heistä sylttyä.
Mut nyt on heillä lentokoneet, tankit, kiväärit
ja tokeet saamme vielä kovat kokeet, totta tosiaan.
Kun Antikaisen julmettukin elää yhä vielä,
Äikiä ja Kuusinenkin, kaikki ovat tiellä.
Sitä kiros Rangelli ja lammassilmä Tanneri,
Mannerheimi, Ryti sekä Waldeni.

Ei polsu ole Aunuksessa kunnon rippilaps,
vie yksi polsu mennessänsä lahtareita kaks.
Kas sehän onkin paha niksi,
syntynyt kun punikiksi onkin meidän tavaritsi otsi harashoo.
Aivan turhaa lahtarit ne Aunuksessa koittaa,
polsu tulee kuitenkin ja lopuks vielä voittaa.
Hatkan saapi Rangelli, lammassilmä Tanneri,
Mannerheimi, Ryti sekä Waldeni.

Polsu pian Euroopassa säätää lakia.
Köyhän kansan onneksi ja muunkin takia.
Silloin alkaa Suomen maasta kommunismin luuta laasta
poies kaikki vanhan saastan, totta tosiaan.
Kansan viha iskee silloin Mannerheimin sakkiin,
paras sen on pakata jo tavaransa pakkiin.
Piru kaappaa Rangellin ja lammassilmä Tannerin,
Mannerheimin, Rytin sekä Waldenin.