San. trad.
Pohjolan lumiset kalmiston hongat,
ammuttuin haudoilla vienosti soi.
Vieries kummulle ystävän kyynel,
kertoen julmasta vainoojasta.
Harmaa ja hyinen kalmiston hovi,
peittävi satoja sankaria.
Kun varhain jo aukes Tuonelan ovi,
totellen julmia valkoisia.
Omaisten ei sallittu ruusuja tuoda,
aution tyhjille kummuille.
Ei ystävän sallittu sinne tulla,
tuskien hetkellä taivaltaa.
Harmaja hauta, mustuva multa,
runnellun ruumiin peittävät.
Rinta, mi uhkui nuoruuden tulta,
kalmojen maille on kiiruhtanut.
Sankarten lailla te kestitte taiston,
puolesta totuuden oikeuden.
Te luotitte veljeysaatteen voittoon
ja toivoitte aamua vapaudelle.
Vapauden aamun ei sallittu teidän,
teitänne valaista säteillään.
Perinnöksi jätitte lapsille meidän,
työn, jonka ostitte verellänne.
Vaan vielä kerran, me suuntaamme tiemme
aution tylyille kummuille.
Ruusuista punotun seppeleen viemme,
laitamme muistoksi sankarien.
Työväenlaulut 